Mikä on oikeasti tärkeää? Niitä on monia asioita ja terveys ei ole niistä pienin. Kun sen menettää niin huomaa se tärkeyden. Kuitenkin jossain elämän vaiheessa ei ole enää kuin 16 vuotiaana ja jostain alkaa kolottaa. On tullu vika, sairaus. Sen hyväksyminen itselleen on melkoinen vääntö. Silloin tarvitaan kuuntelijoita ja ymmärtäjiä. 

Näitä erlaisia vertaistukiryhmiä on onneksi jo jonkin verran olemassa, onneksi. Niiden merkitys ja tarpeellisuus on selkiytynyt omakohtaisten kokemusten kautta. Kuka niitä järjestää ei ole tärkeintä kunhan joku ottaa asian hoitaakseen. Itsensä hyväksyminen "vajaana" vaatii aikaa ja ymmärrystä läheisiltäkin. Kaikki tuki ja apu näinkin tavallisissa asioissa on välittämistä. Näihin talkoisiin voisi srk:kin osallistua opastamalla ohjaajia ja vetäjiä.