Onko meillä oikeasti asiat huonosti? Eilen katselin Plan konserttia. Sen yhteydessä lapset kertoivat elämästään ja sen tuomista mahdollisuuksista. Meillä naristaan yhdestä sun toisesta asiasta, mutta kun on oikea hätä, niin ei ole ruokaa ja ehkä kuolet nälkään. Jos meidän luottoluokituksemme putoaa yhden pykälän niin moniko kuolee siihen...ihan oikeasti? Jos olisimme kaikki valmiit luopumaan jostain, niin saisimme talousasiamme kuntoon. Mielestäni on pieni ja hieno ele, että ostamme enemmän mm. suomalaista ruokaa ulkolaisen sijaan. Näin tarjoamme useammalle suomalaiselle työtä ja mahdollisuuden auttaa muita, joilla on oikea hätä.

Kun saamme elää rauhan ja hyvinvoinnin aikaa, emme tarvitse tukea tai apua, kunhan porskuttelemme eteenpäin. Nyt monelle suomalaisella menee meidän mittarimme mukaan melko huonosti. Nyt on aika antaa pyyteetöntä apua lähimmäisillemme. Siinä työssä mielestäni seurakunnalla on varaa parantaa toimintaansa. Mutta jos hyssyttelemme edelleen, niin mitään merkittävää edistystä ei tapahdu. Yksittäisen edustajan mahdollisuudet eivät  ole suuret, mutta alku parempaan kuitenkin. Kunhan osaa ja haluaa vaikuttaa muihin 32 edustajaan niin ajatuksen hyväksynnällä on jo vähän enemmän mahdollisuuksia. Mutta tekijöitä tarvitaan.

Yirtän, mutta en voi luvata. Muista numero 44 !! Jokainen ääni on tärkeä!!