Olen ollut työelämässä erilaisissa hommissa. Isä vainaalla oli tapana ohjeistaa poikaansa sanomalla, että ei ole työtä mistä ei jotain oppisi tai että siitä ei olisi hyötyä vanhemmiten. Nyt eläkkeellä harrastelija yrittäjänä edelleenkin ymmärrän Hänen ajatuksensa. Kun on ollut ahtaajana, jakeluauton kuljettajana, myyntimiehenä, ostajana, osastopäällikkönä yms. niin monesta asiasta tietää jotakin, kaikkeahan ei opi koskaan.

Olen ollut mukana Nurmijärven yrittäjien toiminnassa, hallituksen jäsenenä ja vähän aikaa jopa puheenjohtajana. Kunnan valtuustoon pyrin ja kiitos äänestäjieni pääsin. Yhden kauden jälkeen jätin pestini.

Kuka Hannu silloin? Peltonen, isäni mukaan ja 54 vuotiaana halusin vaihtaa nimeni Äitini mukaan Suomikallioksi. Tasapuolisuuden nimissä. Olen kiitollinen molemmista hyvistä vanhemmistani, jotka ovat jo jättäneet tämän maallisen vaelluksen. Leikilläni olen sanonut; seuraavan 54 vuoden jälkeen otamme todella hyvän anoppivainaan sukunimen.